PEPPER GRINDER ON LYHYT JA TIIVIS
Pelit ovat nykyään niin valtavia mammutteja, että yhdeltä istumalta läpäistävä peli tekee jo siksikin vaikutuksen. Kehittäjä Ahr Echin Pepper Grinder on kaksiulotteinen toiminnallinen tasoloikka, joka ei tarjoa iloa pitkäksi aikaa. Mutta se ei ole huono asia. Pepper Grinder on hinnaltaan halpa uudeksi peliksi. Ja juuri tämä halvempi hinta on omiaan kiinnittämään huomiota. Loppuun pääsee suurin piirtein viidessä tai kuudessa tunnissa.
Pepper Grinder on varsin perinteinen tasoloikka, joka lisää omana juttuna mukaan porausmekaniikan. Tällöin päähenkilö pystyy suurin piirtein uimaan maan läpi. Poraamisen hallinta on vaikeaa, mutta lisää pelaamiseen mukavasti sitä omaa lisää. Pelaaminen ei ole monimutkaista, vaan hyvinkin suoraviivaista ja nopeatempoista.
Kentät ovat pääasiassa hyvin suunnitellut, ja laittavat pelaajan kärsivällisyyden koetukselle tarjoten myös joitakin salaisuuksia löydettäväksi. Kysymys ei ole Marion kaltaisesta teoksesta, jolloin salaiset alueet ovat varsin helposti löydettävissä. Näin ollen ne kerättävät mitalit ovat nekin mukavasti löydettävissä. Niiden talteen poimiminen voikin sitten olla eri asia. Pepper Grinder olisi voinut ottaa enemmän riskejä suunnittelussaan, mutta ymmärrän tasapainoilun haasteen ja toisaalta isoihin kansanjoukkoihin vetoamisen kesken. Kentissä tarttuu mukaan jalokiviä, joilla voi ostaa tarroja ja väliaikaista terveyttä pelin sisäisestä puodista. Samalla voi käyttää hankittua valuuttaa kosmeettisten tavaroiden ostamiseen. Ajoittain avaimilla voi saada auki salaisia kenttiä.
Pepper Grinderissa on neljä erilaista maailmaa, joista jokaisessa on viitisen kenttää. Jokaisessa maailmassa on oma pomotaistonsa, ja kohtaamiset ovat hauskoja, joskaan eivät koskaan erityisen haastavia. Taistelumekaniikka ei muutenkaan ole se pelin iso juttu, vaan on jopa hieman kömpelöä. Parasta on siis juurikin se tasoloikka tyyliin Super Meat Boy.
Pepper Grinder on monin tavoin perinteinen tasoloikka. Pelaaminen on siis monin tavoin tuttua, joten palkintoja tuskin voitetaan omaperäisyydestä. Sitä paitsi tarinaa ei käytännössä ole lainkaan. Pepper päätyy haaksirikossa jonnekin kauas, ja pian pahikset varastavat tavarat. On siis haettava tavarat takaisin, ja kostettava varkaille.
Ulkoisesti tarjolla on värikästä pikselitaidetta, ja mukana on myös aikarajallisia tehtäviä niitä haluaville. Selkeää on, että muutama lisämaailma pelattavaksi olisi ollut paikallaan puhumattakaan lisäpanostuksesta tarinaan. Pepper Grinderin mitta sinänsä ei ole ongelma, mutta parempaankin olisi ollut ainesta niin kenttäsuunnittelun kuin ennen kaikkea tarinankin osalta.