”SEAN CONNERY OLI VAIKEA IHMINEN” – DIE HARDIN OHJAAJA JOHN MCTIERNAN PALJASTAA OMAN SUOSIKKIELOKUVANSA
John McTiernanin ohjaamia elokuvia ovat esimerkiksi Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli (1988), Predator – saalistaja (1987) ja Punaisen lokakuun metsästys (1990).
Kun puhutaan 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun merkittävimmistä elokuvantekijöistä, John McTiernanin nimi ilmaantuu nopeasti mieleen. Tämä ei tapahdu missään nimessä aiheetta, onhan McTiernan vastuussa useasta kiven kovasta toimintaklassikosta. Tänä vuonna ohjaajaveteraani ollaan saatu Helsinkiin Night Visions -elokuvafestivaalin vieraaksi. Episodi saikin tilaisuuden jututtaa McTiernania hänen ihmeellisestä urastaan ja elämästään. Pidempi teksti juttutuokiosta tullaan julkaisemaan toukokuun Episodissa.
Miten innostuit alunperin elokuvien tekemisestä?
Kävin New Yorkissa Juilliard-koulua, jossa tapasin muutamia itsenäisiä elokuvantekijöitä. Aloin siellä oppia ja kiinnostua elokuvasta. Juilliardin jälkeen kävin The State University of New York -yliopistoa, jossa oli mahdollisuus opiskella elokuvaa. Siellä innostus nousi. Kävin koulua pitkän aikaa, kunnes joskus 29-vuotiaana vain päätin aloittaa kirjoittamaan käsikirjoituksia.
Mitkä elokuvantekijät tai elokuvat olivat sinulle suurimpia inspiraatioita?
Henkilökohtaisesti tärkeimmät olivat Stanley Kubrick ja John Ford. Rakastan myös Bernardo Bertoluccin ja Federico Fellinin elokuvia.
Olitko aina kiinnostunut nimenomaan toimintaelokuvista?
En ollenkaan. Ensimmäinen vastaanottamani työ vain sattui olemaan toimintaelokuva. Siihen aikaan moni elokuvantekijä keskittyi vain dialogiin eikä niinkään kohtauksiin, joissa tapahtuu asioita. Minusta tuli hyvä ohjaamaan toimintaa Predatorin kuvauksissa. Alun perin meillä oli toinen ohjaaja, jonka oli tarkoitus ohjata elokuvan toiminta. Pari viikkoa kuvauksien alkamisen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että minulla oli enemmän silmää toimintaan kuin hänellä. Alkuperäinen toimintaohjaaja vain laittoi kameran kolmijalalle ja osoitti johonkin suuntaan. Hän ei osannut tehdä hyviä kuvia, mutta minä osasin. Tein kuvia, joissa liike näytti hyvältä. Predatorin jälkeen asiat seurasivat toisiaan, ja jatkoin toimintaelokuvien tekemistä. En halunnut tehdä sellaisia elokuvia, joita en itse haluaisi mennä katsomaan.
Minkä elokuvan tekemisestä sinulla on parhaat muistot?
The Thomas Crown Affair. Tein sen elokuvan kanssa töitä studiopomolle, joka tunsi ja luotti minuun jo valmiiksi. Olin tehnyt hänelle Punaisen lokakuun metsästyksen. Hän oli elokuvantekijä eikä vain rahamies. Mies oli hyvin kokenut, tiesi mitä teki ja oli hyvin mukava. Pierce Brosnan oli myös hyvä tyyppi. Hän oli rehellinen ja kunnollinen mies. Hyvin aikaisessa vaiheessa Thomas Crownin tuotantoa minä sanoin hänelle, että ymmärräthän, että tämä elokuva, jota olet itse ollut kehittämässä, ei kerro sinusta. Tämä elokuva kertoo Catherinesta. Hän muuttuu elokuvan aikana, sinä et. Se on hankala keskustelu käydä näyttelijän kanssa. Useat suuret elokuvatähdet ajattelevat, että heidän elokuvansa kertovat aina vain heistä. Brosnan kuitenkin otti sen hyvin.
Onko sinulla muita näyttelijöitä, joiden kanssa työskentelystä sinulla on jotain erityisiä muistoja?
En oikein tiedä. Kaikki näyttelijät ovat erilaisia. Sean Connery oli aika vaikea mies, ja hän pelotti monia ohjaajia. Hoksasin kuitenkin jossain vaiheessa, että hän oli samanlainen ihminen kuin omat perheenjäseneni. Tulimme hyvin toimeen.
Ottaen huomioon kuinka merkittävä elokuvaohjaaja olet, ajattelitko itse tekeväsi jotain uutta ja genreä uudistavaa?
En ajatellut. En vain koskaan halunnut kopioida jo tehtyjä elokuvia. Käytin joitain samoja ideoita ja tekniikoita kuin Bernardo Bertolucci, mutta en kopioinut Bernardo Bertoluccin elokuvia. Tein sellaisia elokuvia, jollaisia halusin elokuvien olevan. Se oli kuitenkin erilainen tekniikka kuin monilla muilla. Elokuvamaailmassa on monia ihmisiä, jotka vain kopioivat. Ihmiset sanovat, että määrittelin genrejä, mutta oikeasti muut ihmiset vain kopioivat minua. En koskaan yrittänyt määritellä genrejä. Halusin vain tehdä hyviä elokuvia. Monilla ihmisillä ei vaikuta olevan rohkeutta tehdä omaa juttuaan. Uskon sen johtuvan siitä, että elokuvamaailmassa on paljon epätoivoa. Epätoivoiset ihmiset eivät käytä aikaa sen ajatteluun, mitä he tekevät. He eivät ajattele heidän tehtäväänsä. He keskittyvät siihen, että saavat mahdollisuuden tehdä elokuvan, eivät elokuvan tekemisen. Elokuvateollisuus on vain yhtä suurta uhkapeliä.
2024-04-19T12:01:59Z dg43tfdfdgfd